Verihelvettiä Vienan korvessaUhtuan syyssateisella rintamalla 1943 luutnantti Karhu saa käskyn: on käytävä tuhoamassa Ala-Kuittijärven länsirannalle pesiytynyt venäläistukikohta. Mukaansa Karhu ottaa kuusikymmentä kokenutta sissiään ja painuu rakeiden hakkaamaan yönmustaan korpeen. Jäiset joet uidaan tai kahlataan, ryteiköt ja lettosuot kontataan tai kompuroidaan. Nopean tiedustelun jälkeen isketään kolmen taistelukorsun tukikohtaan. Rajuissa lähitaisteluissa omatkin saavat siipeensä, mutta tulipallojen valaistessa synkkää yötaivasta päästään paluumatkalle.Venäläiset lähettävät omat pitkänlinjan valiosotilaansa vetäytyvien suomalaisten kannoille. Sankariteoissa kunnostautuvat niin kokeneet sissivääpelit Peura, Kesti ja Korpi kuin kolttasissit Kipri, Susi, Kiureli ja Sammeli. Vaan yksi on joukosta poissa. Kahakan jälkeen tajuihinsa tointuneella kersantti Väisäselläon vielä edessään kuolemaa halveksuva paluumarssi, jossa otetaan mittaa niin taistelutahdosta kuin taidoistakin. Mutta sissi on valmis vaikka kuolemaan, kun eteenpäin on mentävä Sotakamreeri Reino Lehväslaiho on lajissaan viimeinen, kirjojensa tapahtumapaikkoja autenttisella kerronnallaan verevöittävä kertoja. Korven Peura on hänen 45. timantinkova sotaromaaninsa.Arvosteluotteita Tyyli on omintakeista, puheen ja ajatuksen sekoitusta. Paljon on kuolemaa, verta ja suolenpätkiä, mutta ne kuuluvat tähän genreen. Arto Vaahtokari, Mäntsälä, Helsingin Uutiset, Keski-Uusimaa, Tamperelainen ja Länsiväylä Lehväslaihon kirjat ovat saaneet paljon lukijoita. Eikä ihme, sillä ne ovat sujuvasti kirjoitettuja. Hän on myös viimeinen itse sotaa kokenut kirjailija. Tuomas Saarikko, Aamuposti Reino Lehväslaiho hallitsee kokeneesti taistelukuvaukset, samoin loputtoman väsymisen tuomat tunnot. Seppo Kämäräinen, Kainuun Sanomat