Kirjoittaja opiskeli 1990-luvulla Nepalissa Katmandun yliopistossa nepalin kieltä. Eräällä pyöräretkellä hän osui mattotehtaaseen, jossa lapset kutoivat tiibetiläisiä suuria mattoja. Yksi yliopiston opettajista kertoi oppitunnilla kertomuksen ping-keinusta, maaseudun lasten leikkipaikasta. Nämä tapaukset yhdistyvät tässä kirjassa pieneksi kertomukseksi Mailasta, maaseudun pojasta, joka joutuu petetyksi ja on pakotettu työskentelemään yhdessä Katmandun monista mattotehtaista. Kirja ottaa kantaa lapsityövoiman käyttöön, mutta on samalla kertomus Nepalissa voimakkaasti vaikuttaneesta herätyksestä, jota myös kirjoittaja sai seurata läheltä.