Kun karismaattinen presidentti Nasser innosti 1950-luvulla kansanjoukkoja arabiaksi, egyptiläiset kuulivat johtajaltaan heidän omaa puhekieltään ensi kertaa sitten antiikin päivien. Miksi näin, vaikka islaminuskoiset arabit valloittivat tämän kristityn, egyptinkielisen Bysantin provinssin jo 600-luvulla? Egyptin historia avaa sivilisaatioiden kehtona toimineen maan monimuotoisia vaiheita antiikista nykyaikaan. Maantieteellisesti suojaisa Niilin laakso on Välimeren vilja-aittana ruokkinut sekä ympäröiviä väestöjä että valtakuntien rakentajien poliittista kunnianhimoa. Egyptistä ovat hallinneet niin historian suurin šiialainen imperiumi kuin ainutlaatuinen mamelukki-sotilasorjien valtakuntakin.  Myöhemmin osmani-imperiumin ja eurooppalaisten suurvaltojen otteesta erkaantunut Egypti on päätynyt sekä aktiiviseksi Lähi-idän kriisien toimijaksi että tärkeäksi arabikevään näyttämöksi. Miksi juuri Egypti on toiminut ajatushautomona niin arabinationalismille kuin islamismille ja jihadismillekin? Näyttääkö se vastaisuudessakin suuntaa koko Lähi-idän poliittiselle, taloudelliselle ja kulttuuriselle kehitykselle?